KASVATUS

Iga koer vajab kasvatust, mille abil ta õpib argielu käitumisreegleid (argikuulekus). Koera kasvatamisega peaks alustama kohe, kui kutsikas on koju jõudnud.

Sellesse kuuluvad:

1. Juhiroll ja hea suhe koeraga:
– suhte loomine koeraga; usaldus, austus, sõprus ja siirus, sel moel, et inimene otsustab, mida tehakse ja millal
– omaniku käitumine peab olema sihikindel ja juhtiv

2. Juhtimine
– reeglid peavad olema samad kõikide pereliikmete arvates
– Mis on lubatud, on alati lubatud ja mis on keelatud, on alati keelatud.

3. Oma koera tundmine, lugemine ja oma koera iseloomu tundmine
– koerte keele õppimine

4. Sotsiaalsus
– inimeste ja koerte vastu

5. Erinevate olukordadega harjutamine
– igapäevane koos viibimine ja koolitus, eri kohtades ja grupitreeningutes.

6. Käsitletavus
– koera saavad katsuda omanik ja kõik teisedki
– sh hammaste vaatamine, küünte lõikamine  jne.

Argikuulekuse harjutamine :
– mida harjutada – koeraomanik ise otsustab, kuidas ta soovid, et tema koer käituks
– harjutatakse seal, kus koer peaks asja oskama tulevikus teha
– preemia innustab õppima

KOERA KOOLITUS
Koulutus on päämäärätietoisempaa kuin kasvatus ja yleensä koulutuksen tavoitteista ainakin osa on arkielämän kannalta hieman epämielekkäitä. Koiran kouluttamisesta on hyötyä, sillä sen kautta…
– koirasta tulee yleensä arkielämässäkin tottelevaisempi (yhteiskuntakelpoisempi)
– koulutus tuo koiran elämään mielekkyyttä (tekemistä, ei vain oleskelua koko elämä)
– koiran ja omistajan suhde paranee ja syvenee yleensä yhteisen harrastamisen kautta

Koulutuksen aloittaminen:

Uusia asioita harjoiteltaessa ne tulisi tehdä rauhallisessa ja mahdollisimman häiriöttömässä paikassa –  sisällä kotona tai omalla kotipihalla, joka ei sisällä koiralle häiriöitä. Häiriöharjoituksiin siirrytään,  kun koira osaa asian helpossa paikassa.

Aloitettaessa koiran tulisi olla uuden opettamisessa aluksi mahdollisimman hyvässä oppimisvireessä: ei liian väsynyt eikä liian innostunut. Jos koira on luonteeltaan erittäin energinen, kannattaa opettaminen aloittaa esim. ruokailun tai pitemmän lenkin  jälkeen. Jos koira puolestaan on luonteeltaan rauhallinen, voi opettamisen          tehdä ennen ruokailua tai ulkoiluhetken alkupuolella.

Koulutushetkien tulee olla alussa lyhyitä tuokioita  leikin ja muun yhdessäolon lomassa, mieluiten useita kertoja päivässä          ja koiraa motivoiden. Harjoituksissa käydessä pitää  muistaa tehdä harjoituksia niin vähän ja kunnolla, että          koira varmasti tekee ne oikein ja ohjaajaan kaiken huomion kiinnittäen.  Harjoitukset pitää aina lopettaa ennen kuin koira väsyy          ja sillä on vielä hauskaa, yhteisharjoituksissa voi vaikka laittaa   koiran kehän reunalle tai autoon odottelemaan ja kuuntelee itse ilman          koiraa koulutusohjaajan ohjeet. Ei kannata ”harjoitella koko rahan          edestä”, koska siinä koiran motivaatio ja keskittyminen          saattavat kärsiä.

Pennun sosiaalistamista muihin koiriin voidaan harjoitella          eri paikassa kuin harjoituspaikassa, voidaan lähetä esim. pentutreeniporukan          kanssa yhdessä lenkille, mennä erilaisten tuttujen ja varmojen          koirien kanssa lenkille jne., jotta koira tottuisi erilaisiin koiriin          ja saisi tarvitsemiaan aikuis- ja pentukontakteja. Pentuaikaan liittyy          myös erilaisissa paikoissa vieraileminen yms.

PENTUKOULUTUKSEN TAVOITTEITA:

1. Kontakti. Koira tietää kontaktisanan (esim.          katso) –> kiinnittää kaiken huomionsa ohjaajaan, koska jotain          tulee tapahtumaan/koiralle annetaan käsky.
– kontakti leikin ym. avulla
– kontakti muiden koirien läsnä ollessa

2. Mukana kulkeminen
– koira kulkee kiskomatta hihnassa/vapaana ohjaajan kanssa
– kontakti mukaan –> “kontaktikävelyä”          (esim. ohjaaja perääntyy koirasta poispäin tai kulkee kahdeksikkoa)
– muut koirat häiriönä –> koira kulkee          kiskomatta ja ohittaa toiset koirat (pujottelua, kohtaamisharjoituksia…)

3. Luoksetulo
– ohjaajan juostessa pois koiran luota koulutusohjaajan          pidellessä koiraa kiinni
– sama, mutta ohjaaja kävelee pois koiran luota
– muita koiria lähellä häiriönä

4. Paikallaolo
– hihnassa ohjaaja lähellä muutaman sekunnin ajan
– ohjaaja kauempana, pitemmän aikaa

5. Istuminen
– koira istuu käsimerkin ja suullisen käskyn avulla
– koira istuu suullisesta käskystä

6. Maahanmeno
– käsimerkin ja suullisen käskyn avulla maahanmeno          seisomasta
– maahanmeno istumasta

7. Kantaminen
– koira ottaa noutoesineen suuhunsa
– koira kuljettaa noutoesinettä hihnassa
– luoksetulo noutoesineen kanssa

8. Sivulletulo
– koira joko kiertää ohjaajan tai tulee etukautta          sivulle makupalan tms. avulla ohjaten

9. Hampaiden näyttäminen
– koira antaa katsoa hampaat rimpuilematta/hyppimättä

10. Hyppy
– koira hyppää matalan esteen yli sitä koskettamatta          hihnassa

PERUSKOULUTUKSEN TAVOITTEITA (EM. JATKOKSI)

1. Kontakti
– koira ottaa kontaktin ohjaajan myös häiriötilanteissa
– koira istuu sivulla –> ottaa käskystä kontaktin          ohjaajaan

2. Seuraaminen
– mukana kulkemisessa kontakti + koira vasemmalla puolella          –> harjoitellaan seuraamista
– seuraamista 1 askel eteenpäin
– seuraaminen ja pysäytykset
– käännökset
– häiriöharjoitukset (muut koirat, esineet maassa,          “kielletty makupala”…)

3. Luoksetulo
– koira pysyy paikoillaan ja se kutsutaan luokse
– muut koirat häiriönä luoksetulossa
– sivulletulo luoksetulon yhteydessä

4. Paikallaolo
– koira pysyy paikoillaan pitemmän aikaa
– koira pysyy paikoillaan kun lähellä on muita          koiria
– tarkkaavaisuus paikallaolossa

5. Istuminen
– seuraamisen yhteydessä
– maasta istumaan nouseminen

6. Maahanmeno
– ilman käsimerkkiä maahanmeno
– maahanmenon nopeus, suora asento
– maahanmeno seuraamisesta

7. Seisominen
– liikkeestä pysähtyminen ilman että koira          ottaa askelia eteenpäin
– seisomassa pysyminen

8. Noutaminen
– noutoesineen kantaminen pitemmän matkan
– esineen heitto –> noutaminen
– istuminen noutoesine suussa

9. Hyppy
– koira hyppää hihnassa estettä koskettamatta          – ennen hyppyä ja hypyn jälkeen kontakti ohjaajaan
– kutsuhyppy/lähetys

Em. ovat pääpiirteittään niitä          asioita, joita koulutuksessa harjoitellaan. Tottelevaisuuskoulutuksesta          enemmän kiinnostuneet voivat jatkaa kilpailevien ryhmässä,          jossa harjoitellaan tottelevaisuuskokeissa olevia asioita. Jokaiseen kohtaan          löytyy useita eri tapoja, kuinka harjoitella ja myös koulutuksesta          saa materiaalia kotiläksyjen harjoittelua varten. Pelkkä hallilla          käyminen ei riitä, siellä koulutetaan lähinnä          ohjaajia ja kotona suoritetaan varsinainen koiran koulutus. Harjoittelutuokiota          tulisi olla useampia joka viikko, kesto n. 5-15 minuuttia harjoituksista          riippuen.

MIELIKUVAHARJOITTELU

Materiaalina Inki Sjöstenin luento 30.-31.10.1999 ja          Inki & Roland Sjöstenin kirjat.

Mielikuvaharjoittelussa keskeistä on kuunteleminen          ja kuullun ymmärtäminen. Käskysanan merkitys opetetaan          koiralle heti ensimmäisellä harjoituskerralla, kun koira kuulee          sanan. Mielikuva muodostetaan opettamalla liikesuoritus takaperin eli          koiralle opetetaan ensiksi palkkiotilanne, johon käskysana yhdistetään.          Uuden sanaan opettaminen tehdään aluksi hyvin hitaasti, jotta          koira tosiaan kuulee käskysanan, pohtii mitä se tarkoittaa,          saa ohjaajalta vastauksen pohdintaan eli tarvittavat avut, kuulee kehumissanan,          jonka koira osaa yhdistää palkkioon ja koira palkitaan tilanteeseen          sopivalla tavalla. Palkkiosana onkin ensimmäinen, joka koiralle opetetaan.          Harjoitus lopetetaan esim. vapaa-sanaan, mikä merkitsee ettei koiran          tarvitse enää keskittyä pitempään.

Mielikuva on muodostettu, kun koira ei tarvitse enää          ohjaajalta apuja ymmärtääkseen käskysanan. Mielikuva          on valmis, kun koira kykenee noudattamaan käskyä erilaisista          häiriöistä piittaamatta. Mielikuvaharjoittelussa yritetään          kehittää koulutusta niin, että autamme koiraa muodostamaan          vahvoja ja positiivisia mielikuvia, joista seuraa että koira valitsee          tottelemisen. Yksi mielikuvaharjoittelun edellytyksiä on koiran ja          ohjaajan välinen hyvä suhde. Tätä voi kehittää          mm. positiivisella tottelevaisuuskoulutuksella.

Aivan ensimmäiseksi meidän pitää opettaa          koira kuuntelemaan. Koiran aisteista vahvin on haju, seuraavaksi tulee          näkö ja kolmanneksi kuulo. Koiralle pitää opettaa,          että meidän kuuntelemisemme kannattaa. Katsekontakti on hyvä          lähtökohta koiran kuuntelemaan opettamiselle. Katsekontaktia          ja palkkiosanaa opetetaan koiralle niin, että kun koira ottaa rauhallisessa          paikassa sinuun katsekontaktin, kehut sitä kehumissanalla (hyvä,          bra tms.), sen jälkeen otat palkkion esille ja annat sen koiralle          toistaen kehumissanaa. Tämä mielikuva pitää pitää          aina aktiivisena, jotta sen teho ei häviä. Koiran oppimisen          edellytyksenä on koiran keskittyminen siihen mitä ohjaaja sanoo.          Tämän vuoksi ohjaaja ei saa antaessaan käskyä antaa          koiran keskittymistä häiritseviä näköärsykkeitä          vartalollaan. Eli käskyä annettaessa ollaan aivan paikoillaan          ja rauhallisesti. Samoin tällöin ei vielä myöskään          kaiveta makupalaa/lelua esille.

Käskysanan oppiminen etenee seuraavalla tavalla:

1. Valitse rauhallinen ja häiriötön paikka.

2. Ota katsekontakti koiraan, jotta se todella kuuntelee,          minkä käskyn aiot sille sanoa.

3. Äännä käskysana selkeästi ja          varmistu, että koira kuulee sen ja ihmettelee sanan merkitystä.

4. Odota muutama sekunti ennen kuin annat apuja.

5. Kun koira on tehnyt asian, sano koiralle kehumissana,          mikä merkitsee koiralle sitä, että palkkio on tulossa.

6. Anna lopuksi koiralle palkkio.

7. Lopeta harjoitus sanomalla vapaa ja poistu koiran luota          huomioimatta sitä enää.

Perusajatuksena on se, että opetustilanteessa jokaisen          yksityiskohdan jälkeen odotetaan muutama sekunti ja annetaan koiralle          mahdollisuus ehtiä henkisesti mukaan tilanteeseen. Koiralle annetaan          tällä tavoin aikaa ymmärtää, mitä siltä          odotetaan.

Tee harjoitus uudelleen, mutta odota muutama sekunti pitempään          ennen kuin annat käskyn jälkeen lisäapuja. Kolmannella          kerralla odotetaan vielä pitempään ennen kuin apuja annetaan;          monet koirat oppivat helposti odottamaan ohjaajan vartaloapuja ennen kuin          tekevät tehtävän. Neljännellä kerralla koirat          yleensä ymmärtävät tehtävän ja suorittavat          sen. Jatkossa harjoittelu perustuu satunnaiseen palkitsemiseen eli toisinaan          koira saa kehumissanan jälkeen konkreettisen palkkion ja toisinaan          taas ei. Koiralla pitää kuitenkin olla toivo mahdolliseen palkkioon,          jottei se luopuisi palkkiontoivosta.

Palkitsemisessa on hyvä muistaa ns. neliapilaperiaate:          palkkiona voit käyttää sosiaalista palkkiota (silittelyt,          rapsuttelut ja ystävällinen puhe), vetoleikkiä ilman että          koira haluaa omia esinettä (vaihda se makupalaan), saalistusleikkiä          (käytä kahta palloa, jotta koira ei taaskaan omisi palkkiota)          sekä makupaloja.

Ohjaajan täytyy itse etsiä omalle koiralleen sopivat          palkitsemistavat ja muistaa lelujen kanssa leikittäessä olla          “leikin ohjaaja”. Aina se, mitä kuvittelemme koiran pitävän          parhaana mahdollisena palkkiona, ei olekaan koiran mielestä mukavin.          Välillä koira saa suorituksestaan kaikki em. palkkiot, välillä          vain yhden – vaihtele palkkiota ja palkitsemistapaa sekä palkitsemisväliä          (välillä heti, toisella kerralla pitempi viive jne.). Kannattaa          muistaa, että koira ei tottele “miellyttääkseen”          ihmistä, vaan taustalla on aina jokin koiraa hyödyttävä          seikka, on se sitten ruoka, sosiaalinen hyväksyntä, pallo tai          lupa suorittaa seuraava tehtävä.

Mielikuvaharjoittelua kaikki me olemme käyttäneet          jossain määrin, tässä se vain tehdään tietoisesti.          Harjoittelu muistuttaa osin shapingia (vrt. kehumissana), jossa myös          halutaan koiran ajattelevan itsenäisesti. Toisaalta mielikuvaharjoittelussa          ohjaaja ohjaa koiran oikeaan asentoon, shapingissa ohjaaminen on hienovaraisempaa.          Hyvä puoli mielikuvaharjoittelussa on ohjaajan turhien vartalokäskyjen          “eliminointi”, jolloin lienee helpompaa päästä          esim. kilpailusuorituksiin, kun koira osaa pelkät suulliset käskyt.          Toisaalta mielikuvaharjoittelu vaatii ohjaajalta paljon, koska ohjaaja          voi helposti sortua houkuttelemaan koiraa liian nopeasti suoritukseen,          toistaa käskysanaa turhaan tai ohjaajan palkitsemistapa ja -aika          on väärä. Koiralle mielikuvan muodostumisen yhteydessä          tärkeää on se, että koira ymmärtää          palkkion tulevan siitä kun koira on suorittanut tehtävän          (maahanmeno, luoksetulo, noutaminen). Tällöin nopeus liikkeissä          kehittyy koiran oivalluksen kautta – mitä nopeammin koira tekee tehtävän,          sitä nopeammin ohjaaja sanoo kehumissanan ja koira saa palkkion.

Lisäksi mielikuvaharjoittelussa koiran ja ohjaajan          välisen suhteen pitää olla kunnossa, jotta koira haluaisi          ja uskaltaisi kuunnella ohjaajaa sekä yrittää päästä          oikeaan suoritukseen. Tähän liittyy myös koiran palkitseminen;          hyvässä tiimissä sekä koiralla että ohjaajalla          on myös hauskaa keskenään eli kannattaa opetella leikkimään          koiran kanssa, jotta voisi palkita koiraa myös tällä tavalla.

KOULUTUKSEN PERUSKÄSITTEITÄ

Positiivinen vahvistaminen
Vahvistaminen voi olla joko positiivista tai negatiivista. Negatiivista          vahvistaminen on silloin, kun koira tehdessään jonkin asian          saa tästä rangaistuksen (esim. koira haukkuu à koiraa          heitetään räminätölkillä). Tämän          kautta toiminto laimenee, ehkä jopa sammuu kokonaan. Positiivisessa          vahvistamisessa koiran tehdessä jonkin asian oikein koiralle annetaan          tästä mielihyvää tuottava palkkio (koira istuu à          saa ruokaa). Tämä aiheuttaa ko. toiminnan yleistymistä.          Opetettaessa koiraa positiivinen vahvistaminen on tehokkain keino saada          koira oppimaan uusi asia. Positiivisen vahvisteen tulee tulla välittömästi          koiran tehdessä oikein, jotta koira ymmärtäisi palkitsemisen          ja tekemisen välisen yhteyden.

Käskysanat
Käskysanojen tulisi olla melko lyhyitä, normaalista puheesta          ja muista käskyistä erottuvia. Käskyä annettaessa          tulee puhua normaalisti, ei tarvitse huutaa. Käskyjä annetaan          vain yksi, jonka aikana EI elehditä/houkutella koiraa omilla eleillä/palkkioilla.          Tarkoituksena on yleensä opettaa koiralle suullisia käskyjä          ja jos käskyä annettaessa samalla puuhastellaan jotain muuta,          ei koira ehdi kunnolla kuulla käskyä eikä ehdi miettiä          sen tarkoitusta. Käskyn antamisen jälkeen vasta autetaan koiraa          suorittamaan tehtävä. Ennen käskyttämistä koiran          pitää olla ”kuulolla” eli kontaktissa ohjaajaan.          Käskyjä toisteta paitsi jos halutaan vahvistaa koiran sillä          hetkellä oikein suoritettua käskyä (esim. hyvä, maahan,          hyvä).

Palkitsemistavat
Koiran ohjaajan pitää itse etsiä ja testata koiralleen          sopivimmat palkitsemistavat eri tilanteissa. Eri tapoja ovat mm. suulliset          kehut, rapsuttelut ja silittelyt, makupalat, leikki, ”revittäminen”,          saalistusleikit, kilpajuoksu koiran kanssa, temput, etsiminen jne. Tapoja          voi vaihdella eri päivinä koiran vireystilan mukaan (joko sitä          nostaen tai laskien) sekä eri tilanteiden mukaan (paikallaolo –          rauhoittava palkitseminen, luoksetulo – saalistus jne.). Yleensä          kannattaa muistaa kehua koira suullisesti ennen muita palkitsemisia, koska          esim. kokeessa ei juuri muuta palkitsemistapaa voi käyttää.
Opetusvaiheessa koira pitää palkita aluksi AINA          ja mahdollisimman oikea-aikaisesti. Myöhemmin palkitsemista satunnaistetaan;          välillä tehtävän suorittamista ei noteerata mitenkään,          välillä tulee vain suulliset kehut, välillä oikea          palkkio jne. Koiran voi palkita välillä heti, suorituksen alussa,          välillä pitemmän ajanjälkeen. Palkitsemistiheys konkreettisilla          palkinnoilla voi olla esim. 1-2-4-7-1-1 eli palkkio tulee ensimmäisellä          kerralla, sitten vasta kahden suorituksen jälkeen, sitten neljän          suorituksen jälkeen, seitsemän suorituksen jälkeen ja sitten          koira palkitaan kaksi kertaa heti ensimmäisillä kerroilla. Koira          ei näin voi koskaan tietää, milloin se saa palkinnon (ja          minkälaisen), jolloin koiralla säilyy into työskennellä          (vrt. kerjääminen pöydästä). Välillä          koira palkitaan aivan helposta ja tutusta suorituksesta (jotta nämäkin          osat pysyisivät reippaina), välillä koiran pitää          tehdä kovasti töitä ennen palkinnon saamista. Kaikkia suorituksen          osia pitää edes joskus muistaa vahvistaa, varsinkin opetusvaiheessa,          jotta koiralle ei jäisi epäselväksi suorituksen oikea suoritustapa.

Harjoitteleminen
Harjoittelussa pitää aina muistaa säilyttää vaihtelevuus          ja yllätyksellisyys – koiraa ei saa kyllästyttää          harjoittelemalla. Opetusvaiheen jälkeen koiralta pitää          uskaltaa alkaa vaatia välillä vaikeampia suorituksia –          tällaisen vaativan harjoituksen jälkeen pitää muistaa          myös palkita koira hyvin. Samaa asiaa/liikettä pitää          harjoitella eri tavoilla ja eri paikoissa, vain koeliikkeitä harjoittelemalla          kaavamaisesti todellinen oppiminen jää vähäiseksi          (osaako koira mennä maahan myös muualla kuin ohjaajan vasemmalla          puolella?). Toisaalta silloin tällöin on hyvä testata myös          koeliikkeitä, jotta tietää, missä vaiheessa niissä          on menossa. Harjoitus pitää lopettaa onnistuneeseen suoritukseen,          jotta molemmille (koiralle ja ohjaajalle) jäisi harjoittelusta hyvä          mielikuva. Harjoitteluun voi ottaa mukaan myös liikkeitä ylemmistä          luokista sekä sellaisia asioita, jotka eivät liity tokoon ollenkaan          (jäljestäminen, lelun etsiminen, esineruutu jne.).

Harjoittelupaikat
Alkuopetus on hyvä suorittaa rauhallisessa ja häiriöttömässä          paikassa, jossa ei ole liikaa koiran keskittymiskykyä häiritseviä          elementtejä (esim. kotona sisällä, kotipihalla, tutulla          kentällä ilman muita koiria). Myöhemmin häiriöitä          lisätään ja siirrytään tutuista paikoista vaikeimpiin          paikkoihin harjoittelemaan. Uuteen paikkaan siirryttäessä tai          häiriöitä lisättäessä kannattaa mieluummin          aluksi tehdä koiralle liian helppo harjoitus kuin harjoitus, jonka          koira juuri ja juuri saattaa osata. Harjoituspaikkoja olisi hyvä          olla useampia ja näidenkin erilaisia (sora, asfaltti, nurmikenttä,          autoja lähellä, koiria, ihmisiä…).

Harjoittelutiheys
Parhaaseen mahdolliseen tulokseen päästäkseen pitäisi          harjoitella useamman kerran viikossa. Harjoitusten keston tulee myös          vaihdella, muutamasta minuutista lähelle tunnin treeniä (taukoineen!).          Harjoittelussa voi keskittyä enemmän esim. viikon ajan yhteen          asiaan, jonka jälkeen asian voi jättää hautumaan joksikin          ajaksi, kunnes asiaan palataan uudelleen tauon jälkeen. Yleensä          tehokkaan ja onnistuneen harjoittelujakson jälkeisen tauon aikana          asia todella työstyy koiran mielessä ja harjoittelun alettua          uudelleen päästään taas etenemään asiassa.          Välillä voi pitää kokonaan tokotaukoja, jonka aikana          voi harjoitella esim. maastolajeja ja muuten aktivoi koiraansa.

KUN TULET KOULUTUKSEEN HALLILLE/KENTÄLLE
Koiralla ei saa olla flexitalutinta, mieluiten tavallinen          hihna ja kaulapanta.
Varaa mukaasi koiraa kiinnostavia leluja ja makupaloja.
Älä syötä koiraa ennen koulutukseen tulemista, jotta          makupalat kiinnostaisivat sitä.
Käytä koira ulkona tarpeillaan ja hieman lenkkeilemässä          ennen harjoituksia, jotta koira saa purkaa liikkumisentarvettaan siellä          eikä koulutuksessa riehumalla. Jos koira tekee tarpeensa sisälle          halliin tai kentälle, korjaa ne pois.
Kuuntele tarkasti koulutusohjaajan käskyjä ja pyri noudattamaan          niitä. Jos et ymmärrä jotain, kysy heti! Jos oma koirasi          ei jaksa koko koulutuksen aikaa työskennellä, laita se vähäksi          aikaa lepäämään esim. autoon tai syrjemmälle          kiinni odottelemaan.
Älä anna koirasi leikkiä harjoitusalueella muiden koirien          kanssa, muuten se ehkä alkaa keskittyä niihin sinun sijastasi.
Harjoittele koulutuksessa kerrottuja asioita kotona ahkerasti, koulutuksessa          ei ole tarkoitus kouluttaa koiraasi vaan sinua itse kouluttamaan omaa          koiraasi.
Älä vaadi koiralta liikaa koulutuksissa, sen keskittymistä          häiritsevät niin monet asiat, että kotona osattujen asioiden          suorittaminen saattaa muiden läsnä ollessa olla lähes mahdotonta.          Aloita kentällä harjoittelu helpoilla asioilla, joista siirryt          vähitellen vaikeampiin.

VINKKEJÄ PERUSKOULUTUKSEEN

KONTAKTIHARJOITUKSIA: Kontakti tarkoittaa, että koirasi          on kiinnostunut sinusta ja kiinnittää sillä hetkellä          kaiken huomionsa sinuun. Voit opettaa koiran ottamaan kontaktia sekä          liikkuessasi että ollessasi paikalla.

1. Harjoitus: ruokakuppi
Koira ei saa syödä, ennen kuin se katsoo sinua          naamaan. Voit aluksi pitää kuppia ylhäällä (koira          istuu/on paikoillaan) ja kun koira (luonnollisesti) katsoo ylöspäin,          annat sille ruoan. Liitä tähän jokin käskysana, esim.          syö. Muutaman kerran jälkeen voit laittaa kupin jollekin korokkeelle          (tuolille tms.), pidä koira paikoillaan ja houkuttele se katsomaan          naamaasi. Kun koira vilkaisee sinua, anna sille lupa syödä.          Seuraavaksi laita kuppi maahan, odota vilkaisua (pidä koira aloillaan/käske          esim. istumaan) ja anna lupa syödä. Koirat oppivat yleensä          nopeasti syömisen ja katsomisen yhteyden: tällöin voit          odottaa hetkisen, ennen kuin annat koiralle luvan syödä. Voit          liittää tähän myös käskysanan (esim. katso),          jonka kuullessaan koiran pitäisi katsoa sinua.
2. Harjoitus: makupala suusta
Tässä käytämme apuna suuhun laitettavaa          makupalaa: mene kyykkyyn, laita koiran nähden makupala suuhusi ja          anna se koiralle sieltä, joko “suusta suuhun -menetelmällä”          tai sylkäisemällä se koirallesi. Nouse ylemmäksi (istumaan,          seisomaan) ja toista harjoitusta. Jos koira ei saa useiden yritystenkään          jälkeen koppia, voit ottaa makupalan suusta ja antaa sen koiralle          kädestä. Seuraavaksi tähän liitetään käskysana          (esim. katso): kun koira katsoo sinua, sano “katso” ja palkitse          koira. Seuraavassa vaiheessa laita makupala suuhusi ilman että koira          näkee laittoa. Sano “katso” ja sylkäise palkkio koiralle          sen katsoessa sinuun. Vaikeammassa harjoituksessa laitat makupalan koiralta          salaa suuhusi, sano “katso” ja odota haluamasi aika, ennen kuin          palkitset koiran.
Myöhemmin voit palkita koiraa myös niin, että          et aina laita makupalaa suuhusi; makupalat voivat olla kotona esim. kipossa          pöydällä, josta sitten annat niitä koiralle katsekontaktin          jälkeen tai harjoituksissa annat makupalan kädestäsi. Muista          aina välillä kuitenkin vahvistaa suusta tulevalla makupalalla          naamaan katsomisen mukavuutta.
3. Harjoitus: “kumpi käsi…”
Tässä ohjaaja ja koira ovat vastatusten, koira          istuu ohjaajan edessä. Ohjaaja laittaa koiran nähden (antaa          koiran nuuskia käsiä) makupalat molempiin käsiin ja levittää          kädet kuvan osoittamalla tavalla. Sitten ohjaaja odottaa, että          koira kyllästyisi tuijottelemaan käsiä ja katsoisi ohjaajaa          kasvoihin, jolloin koira välittömästi palkitaan jommastakummasta          kädestä tulevalla makupalalla (tai vaihtoehtoisesti salaa suuhun          laitetulla makupalalla). Ohjaaja ei houkuttele koiraa mitenkään          ääntelemällä katsomaan kasvoihin, jos koira ei tajua          ideaa ollenkaan, ohjaaja voi varovaisesti heilutella käsiä vuorotellen,          jolloin koira jossain vaiheessa vaihtaessaan tuijotuskohdetta katsoo ohjaajaa          kasvoihin.
4. Harjoitus: katsekontakti sivulla
Kun koira osaa jo hieman pitää katsekontaktia,          voidaan sitä alkaa harjoitella koiran ollessa sivulla: koira käsketään          sivulle/siirrytään istuvan koiran sivulle, laitetaan makupala          suuhun ja palkitaan koira, kun se katsoo ohjaajaa. Sitten tähän          liitetään käskysana “katso” ja palkitaan koira.          Seuraavaksi odotetaan hetkeä, jolloin koira EI katso ohjaajaa, jolloin          annetaan kontaktikäsky “katso” ja kun koira katsoo ohjaajaa,          koira palkitaan. Myöhemmin pidennetään aikaa ennen kuin          koira palkitaan. Jos koira osaa jo kontaktisanan, mutta tuijottaa esim.          muita koiria, voidaan tottelemattomuudesta huomauttaa esim. nyppäämällä          kevyesti hihnasta ja “murahtamalla”, kun koira ei katso ohjaajaa          käskyn kuultuaan. Tämän jälkeen katsekontaktista palkitaan          ylitsevuotavasti.
Katso-sanan ohella voidaan myös sivullaollessa käyttää          seuraa-sanaa, joka liittyy seuraamisen alkuharjoituksiin.
5. Harjoitus: katsekontakti liikkuessa
Katsekontaktia pitää myös harjoitella ohjaajan          liikkuessa. Ensimmäisessä versiossa käytetään          makupalaa, toisessa lelua.
5a) Makupala. Ohjaaja liikkuu siksakkia eri nopeuksilla.          Kun koira tulee hyvin ohjaajan mukana, ohjaaja sanoo “katso”          ja palkitsee koiran suusta. Aluksi koira näkee, kun makupala laitetaan          suuhun, myöhemmin ei. Alkuvaiheessa ohjaaja pysähtyy palkitessaan          koiran, myöhemmin tämä voi tapahtua pysähtymättä          (huom! makupalojen pitää olla nopeasti syötäviä!).          Kun koira jo osaa tämän, ohjaaja voi välillä palkita          koiran kädestä, välillä suusta. Vähitellen pidennetään          aikaa katsekontaktisanasta ja palkitsemisesta.
5b) Lelu. Ensin koiralle opetetaan, että katsekontaktiin          liittyy palkkiona myös lelu – ohjaaja sanoo “katso” ja          palkitsee koiran heittämällä koiralle lelun ohjaajan lähelle          leikittäväksi/leikkii lelulla koiran kanssa. Liikkeessä          ohjaaja liikkuu siksakkia eri nopeuksilla ja kun koira tulee hyvin ohjaajan          mukana, ohjaaja sanoo “katso” ja palkitsee koiran leikkimällä          koiran kanssa lelulla/heittämällä koiralle kopiksi lelun.          Lelu EI saa olla koko ajan näkyvissä, vaan sitä voi vilauttaa          ensin, liikkua hieman ja palkita “tempaamalla” lelun koiralla.          Leikkituokio kestää vain 5-15 s. ajan. Vähitellen pidennetään          aikaa katsekontaktisanasta ja palkitsemisesta.
VAPAA-KÄSKY: Vapaa-käskyä käytetään          aina, kun koira saa lopettaa jonkin toiminnan tekemisen. Esim. istumisen          yhteydessä: ‘istu’ – koira istuu – ‘hyvä’ ja palkitseminen ja          ‘vapaa’. Pyri siihen, että voit rauhallisesti kehua koiraa sen esim.          istuessa, ei vasta liikkeen jälkeen (vapaana olo ei saa olla yhtä          kivaa kuin liikkeen suorittaminen). Vapaa-käskyä voi myös          opettaa päästettäessä koira irti, jolloin sen voi          ensin pyytää esim. istumaan ja vasta käskyllä ‘vapaa’          se saa lähteä juoksentelemaan.
TALUTTIMEN KÄYTTÖ: Talutinta ei saa käyttää          liikaa eli esim. liikkeelle lähdettäessä koiraa EI saa          ensin nykäistä taluttimesta, jonka jälkeen vasta sanotaan          käsky. Muista tämä myös normaalilenkeillä esim.          kun odotatte kadunylitystä, jolloin voit sanoa esim. lähdetään/mennään          kun lähdette ylittämään kadun. Näin koira oppii          kuuntelemaan paremmin sinua, ei talutinta.
Taluttimessa kulkemista harjoitellaan aluksi ns. kontaktikävelyn          kautta. Siinä koira kulkee ohjaajan mukana hihna löysällä          pitäen samalla kontaktia ohjaajan kasvoihin. Aluksi harjoitellaan          lyhyitä pätkiä ja palkitaan nopeasti, myöhemmin tehdään          pitempiä pätkiä kiemurtelujen yms. yllättävien          juttujen säestämänä. Seuraamista aletaan harjoittelemaan,          kun koira osaa istua, pitää hyvin kontaktia ohjaajaan ja koira          on opetettu ”seuraa”-käskyllä katsomaan ohjaajaa          kasvoihin (vrt. kontaktin ottaminen). Aluksi otetaan vain 1 askel eteenpäin          ja palkitaan siitä, sitten 2 jne. Käännökset ja perusasento          opetetaan myös ensin paikoillaan.
EI-KÄSKY: Ei-käskyä ei muiden käskyjen          tapaan myöskään jankuteta koiralle, yksi käsky riittää          ja sen jälkeen toimitaan itse (esim. puhutellaan koiraa, nypätään          hihnasta, nostetaan koira pois tilanteesta). Ei-käskyä käytetään          vain silloin, kun halutaan koiran lopettavan saman tien se, mitä          koira oli tekemässä. Opetettaessa koiraa ei kieltämistä          käytetä, virheet opetuksessa johtuvat yleensä ohjaajan          toiminnasta tai koiran puutteellisesta motivaatiosta. Kieltämällä          koiraa opetuksessa koirasta tulee helposti epäitsenäinen eikä          sillä ole oma-aloitteisuutta uusia tehtäviä kohdatessaan          – yrittämisestä opettelussa ei koiraa saa rankaista!
Koira oppii ensimmäisten käskyjen joukossa kuulemaan          käskyn ‘ei’. Käskyä voidaan harjoitella mm. ns. kielletyn          makupalan avulla, jossa koira ei saa mennä ottamaan maassa olevaa          makupalaa teidän ohittaessanne sen. Ei-käskyn tulee olla terävä,          mutta sitä ei tarvitse huutaa, kunhan koira vain erottaa sen selvästi          kehuista tai muista käskyistä. Älä jankuta käskyä,          koiran pitää lopettaa toimintansa HETI kun se kuulee ei-käskyn.          Älä jää ”motkottamaan” koiralle, vaan          kiellon jälkeen käyttäydy aivan normaalisti ja reilusti.
LUOKSETULO: Luoksetuloharjoituksia kannattaa tehdä          aluksi vain silloin, kun on ehdottoman varma, että koira tulee luokse          tai pystyy esim. hakemaan koiran pois, jos se ei tottele. Myöhemmin          voidaan häiriöitä lisätä ja kutsua koiraa silloinkin,          kun ympärillä on paljon mielenkiintoisia koiria yms. Koiran          kanssa kannattaa tehdä monenlaisia luoksetuloja, joissa suurimmassa          osassa koiraa ei kytketä heti, kun se tulee luokse, vaan sille annetaan          esim. makupala/leikitään sen kanssa ja päästetään          se taas vapaaksi. Kun koira tulee luokse, älä ojennu sitä          kohden uhkaavasti, vaan pyri saamaan koira itse mahdollisimman lähelle          sinua. Jos pelkäät sen karkaavan siitä, jätä          sille esim. hihna perään roikkumaan ja tallaa hihnan päälle,          jolloin pystyt kunnolla rapsuttelemaan ja palkitsemaan koiran ennen kuin          otat sen hihnasta kiinni.
ISTUMINEN: Koira on helppo opettaa istumaan makupalan/ruokakupin          avulla. Vie makupala/kuppi koiran pään ylitse, jolloin se yleensä          vaistomaisesti istahtaa nähdäkseen herkun. Palkitse samalla          kun koiran takapuoli koskettaa maata. Kun koira alkaa näin istahtamaan,          voit liittää tähän käskysanan. Voit tehdä          sen esim. niin, että sanot käskyn ”istu”, odotat          hetken ja viet kättäsi koiran pään yli. Sanoessasi          käskyn ole itse täysin hiljaa paikoillasi ja liikuta kättäsi          vasta hetken kuluttua, jotta koira ehtii ”maistella” käskysanaa          ja oppii suullisen käskyn (muuten joudut aina näyttämään          käsimerkkiä saadaksesi koiran istumaan).
MAAHANMENO: Maahanmeno kannattaa opettaa koiralle leikin          varjolla eli aluksi leikit sen kanssa ja kun se on kiinnostunut lelusta/makupalasta,          vie kätesi maahan koiran etujalkojen väliin, jolloin koira kyyristyy          maahan. Kun koira hallitsee liikkeen eli maahanmenon seisomasta, liitä          tähän ollen rauhassa paikoillasi käskysana ”maahan”,          odota hetki ja näytä sitten käsimerkki. Muista, ettet jankuta          käskyä, vaan odotat rauhassa hetken ja näytät vasta          sitten (jotta koira oppisi suullisenkin käskyn). Palkitse koira laittamalla          makupala/lelu etutassujen väliin, jotta koiralla ei tulisi tarvetta          nousta palkinnon perään.
SEISOMINEN: Seisahtumaan jääminen voidaan opettaa          talutinta/kättä käyttämällä. Koiran kulkiessa          mukana/edessä sanotaan käsky ‘seiso’/’seis’ ja samalla joko          estetään koiran liike kädellä tai hihnasta kevyesti          nykäisemällä. Itse voit siirtyä hieman koiran eteen.          Palkitse ja vapauta koira aluksi heti käskynannon jälkeen, jotta          se ei ehtisi istahtaa/mennä maahan. Anna makupala n. koiran rinnan          korkeudelta suoraan suuhun tyrkäten tai heitä lelu koiran taakse.          Myöhemmin voit odottaa hetken ennen kuin vapautat koiran, voit perääntyä          koirasta ja palata palkitsemaan sen. Muista, että koira ei saa ottaa          askeltakaan pysähtymisen jälkeen!
PAIKALLAOLO: Opettele ensin istuminen/seisominen/maahanmeno,          ennen kuin alat harjoitella paikallaoloa. Aluksi riittää, kun          koira on hetken paikoillaan, voit joko olla koko ajan koiran sivulla tai          sitten voit esim. kääntyä koiran eteen ja palata sivulle          palkitsemaan sen. HUOM! Älä kutsu koiraa luokse näissä          harjoituksissa vaan mene aina koiran luo palkitsemaan koira niin, ettei          sille tule tarvetta liikkua (esim. maassa laita makupala/lelu koiran etutassujen          väliin). Pidä koira aluksi taluttimessa, jotta voit kontrolloida          sitä hihnan avulla.
Seuraavaksi voit alkaa harjoitella koiran kiertämistä;          aluksi menet koiran toiselle puolelle, sitten melkein taakse, sitten taakse,          ympäri jne. Koira ei saa tässä liikuttaa tassuakaan, joten          etene hitaasti. Palkitse suullisilla kehuilla rauhoittavasti, kun koira          oin hyvin aloillaan. Lisää hihnan heiluttelua, ohikulkevia koiria,          vieriviä leluja jne. pikkuhiljaa tähän harjoitukseen. Kun          koira pysyy lähietäisyydellä varmasti paikoillaan, voit          siirtyä kauemmaksi koirasta. Älä ”ahnehdi”,          jotta koira ei tulisi epävarmaksi tai pääse liikkumaan          paikallaollessaan! Voit samalla harjoituskerralla tehdä useita pikkuharjoituksia,          jotta koiran motivaatio paikallapysymiseen säilyy
MUISTETTAVAA… Muista harjoitella useasti, mutta lyhyitä          aikoja kerrallaan. Jos itse et ole koulutustuulella, jätä koulutus          seuraavaan kertaan, huonolla harjoituksella saadaan enemmän vahinkoa          aikaan kuin jos ei sillä kertaa harjoittele ollenkaan. Muista, että          kylläinen koira ei ole virkeimmillään eli anna ruoka harjoitteluhetken          jälkeen, ei ennen harjoittelua. Palkinnon tulee tulla silloin, kun          koira tekee oikein, ei vasta minuutin päästä liikkeen jälkeen.          Muista sanoa suullinen kehu ennen makupalaa, jotta koira oppii sen merkityksen          (hyvä = kohta saa makupalan/lelun). Kieltämisen tulee myös          olla oikea-aikaista, jotta koira ymmärtäisi, mistä sitä          kielletään.
Harjoitusten vaikeuttaminen/vaihtelua:
– muista aina kehua koiraa suullisesti (hyvä) ennen          kuin palkitset koira, esim. kun alat pidentää kontaktisanan          ja palkitsemisen väliä (katso – hyvä – palkkio).
– harjoittele ensin kotona sisällä, sitten omalla          kotipihallasi, vieraalla kentällä, yhteisharjoituksissa jne.          Pääperiaatteena on se, että asiat OPETETAAN ensin kotona          rauhallisissa oloissa ja myöhemmin niitä siirretään          ja testataan vaikeimmissa oloissa.
– harjoittele lenkillä yllättäen, samalla          vahvistat koirassa halua kulkea yhtä matkaa kanssasi.
– opettele leikkimään koirasi kanssa: riehu, juokse          karkuun, paini koiran kanssa jne. Tämä on monesti syynä          koulutuskentällä tapahtuvaan “kuurouteen”, koira haluaisi          leikkiä muiden kanssa, sinä et ole kiinnostava koska kanssasi          ei voi telmiä – murra tämä kaava opettelemalla leikkimään.          Tee itsestäsi parempi ja hauskempi kaveri kuin muista koirista!
– palkitse alussa kaikista yrityksistä, ole nopea!          Myöhemmin ala satunnaistamaan palkitsemista, palkitset esim. 1-3-5-2-1-1-4          (ensimmäinen, kolmas, viides, toinen, ensimmäinen kerta jne.),          koira ei koskaan tiedä, saako se palkkion vai ei, jolloin se jaksaa          aina yrittää. Palkitse välillä heti, välillä          pidä pitempi väli ennen palkkiota, välillä palkkiona          toimii vain suullinen kehu (vrt. 1-3 = ensimmäisellä kerralla          kehu ja palkkio, kahdella seuraavalla kerralla koiraa vain kehutaan, kolmannella          se saa kehujen lisäksi palkkion).
– älä jankuta käskyjä! Jos koira ei          tottele käskyä, syynä voivat olla seuraavat:
* koira ei ole vielä ehdollistunut sanaan ts. ei osaa          sitä tai olet opettanut asian epäselvästi.
* vaadit koiralta liikaa, liian vaikeat olosuhteet koiran          koulutustasoon nähden.
* palkkio ei ole ollut koiralle tarpeeksi hyvä (esim.          yhteistreeneissä namu ei kelpaa, kun ympärillä olisi paljon          hauskempia koirakamuja -> käytä parempia palkkioita, palkkiona          lelu+leikki (jota koira kaipaa tovereiltaan – sinä oletkin hauskempi          kuin muut koirat leikkiessäsi koirasi kanssa). Voit jättää          koiran hieman vähäisemmälle huomiolle kotona tai älä          anna sinä aamuna koiralle ruokaa, jotta koulutustilanteessa tapahtuva          palkitseminen jäisi koiralle paremmin mieleen.
* koira pitää tottelemista vapaaehtoisena, on          tottunut kuulemaan jankutusta: käytä vain yhtä käskyä,          älä höpötä koiralle käskiessäsi (hyvin          mukana tullessa voit kehua sitä höpöttelemällä).          Jos koira jo OSAA, voit moittia sitä äänellä, nypätä          hihnasta kun koira ei kuuntele, puhutella koiraa tms. Tämän          jälkeen toistat harjoituksen niin, että se varmasti onnistuu          ja palkitset koiran runsaasti – näin ero tottelemisen ja tottelemattomuuden          välillä tulee koiralle selväksi.
– tee vaihtelevia harjoituksia: eri paikoissa, erilaiset          palkkiot, välillä palkitse koira aivan helposta suorituksesta          (tee alkuvaiheen harjoitus, josta palkitset), liitä katsekontaktin          ottaminen eri tilanteisiin (autosta poistuminen, hihnan irrottaminen,          lenkillä toisien koirien ohittaminen, tervehtiminen, uimaan pääsy…).          Muista myös vaikeuttaa harjoituksia vähitellen, jotta koira          saa lisää haasteita (ja sinä) ja samalla kokee onnistuvansa.